tuntuu siltä, että jotain tapahtuu. Tässä muutaman pompottelun jälkeen, löysin sentään ihmisen, joka tiesi jotain Pride -valmennuksesta. Tänään tuli lisää tietoa, sekä taustatietolomakkeet. Ne kun täyttää ja lähettää, sieltä tulee työntekijä kotikäynnille ja sen jälkeen päästään valmennukseen. Mitä enemmän lueskelen toisten kokemuksia sekä tietoa aiheesta, sitä malttamattomampi olen. Toisaalta hetkittäin tulee pelko, onko minusta sittenkään siihen? Mitä jos en osaakaan? Tai entä jos aina ei jaksakaan niin ilolla? Mutta nekin ovat kysymyksiä, mihin varmasti saa vastauksia ja tuntumaa sitten valmennuksessa. Sen jälkeenhän vasta tehdään sitten päätöksiä. Ja mistä sitä tietää, vaikka ne ihmiset ei hyväksyisikään meitä sijaisvanhemmiksi?

Mutta siis nyt ehkä jotain jopa alkaa tapahtumaan...